Milan, Suden ja Karman päiväkirja

[Inna]

Mila omistaa Suden ja Karman!

[mila]

Susi oli muuttanut Aittohaaraan toissapäivänä ja oli ihan hyvin sopeutunut uuteen kotiinsa. Samanlainen jääräpää se oli kuin ennenkin eikä hirveästi stressannut uutta kotiaan.

Olin tullut Aittohaaraan moikkaamaan neitiä jo heti aamusta. Kello oli vasta seitsemän kun kaarsin autollani tallin pihaan ja tallustelin yksityisten puolelle.
Elsi siellä jo touhuilikin karsinoiden kimpussa ja lupauduin siivoamaan Suden karsinan.
- Kiitos, Elsi hymyili hieman väsyneen näköisenä. Ihmekkös tuo kun tullut tallille jo viiden aikoihin.
Kipaisin hakemassa kottikärryn ja talikon, jonka jälkeen kävin Suden karsinan kimppuun. Pikaisesti heitin kakkakikkareet ja pissaiset purut kärryihin ja kiikutin ne lantalaan haisemaan.

Sitten lähdinkin hakemaan tammaani tarhasta, jossa se oleskeli Rinan kanssa.
Susi säntäsi heti tarhan kauimpaiseen nurkkaan minut nähdessään. Olin jo lyhyen yhteiselomme aikana jo tottunut tuohon tamman pelleilyyn, joten tottunein askelin lähdin laahustamaan tarhan toiseen päähän, missä Susi seisoi.
Rina katseli meidän kissahiiri-leikkiämme sivusta mussuttaen heiniä. Susi pinkoi häntä tötteröllä minua karkuun ja minä kipitin sen perässä noituen mielessäni.
- Tuu nyt hemmetin elukka tänne, ärisin.

Varmaan vartin minä armasta suokkiani metsästin tarhasta ennen kuin vihdoin ja viimein sain sen kiinni. Päätään heitellen Susi seurasi minua talliin, jossa vaihdoin sille suitset päähän.
Olin ajatellut lähteä hieman tutkailemaan Aittohaaran lähimaastoja ihan vain jalan. Ja suitset päässä Susi olisi suhtkoht hallittavissa.
Pikaisen harjauksen jälkeen lähdimme samoilemaan pitkin metsiä.
Omaan tapaansa Susi oli oma pöllö itsensä, joka yritti sinkoilla sinne sun tänne, mutta sain pidettyä sen kuitenkin käsissä.
Selästä käsin sen hallitseminen olisi ollut vaivattomampaa, siitä kun kuoritui aina maastossa etana.
Pitkää reissua emme ehtineet käydä, sillä minun piti olla takaisin Vaahterapolussa kymmeneltä aloittamassa työvuoroani.
Ei muuta kuin Susi takaisin Rinan kanssa tarhaan ja itse lähdin köröttelemään kohti Vaahterapolkua auton romullani.


// Hyi pjerkale kun tuli lyhyt! Ihan hävettää... Ensi kerralla pitempi sitten!

[mila]

13.05.2014

Koska Vaahterapolun hommat sujuisivat tänään palkallisten työntekijöiden voimin, ei minun tarvinnut laittaa ristiä tikkuun ratsastuskouluni kanssa vaan kerrankin oli aikaa touhuta yksityisten kanssa. Olin jo käynyt Kaihorannassa liikuttamassa siellä asuvaa kahta suomenhevosoria: Murhetta ja Retkua ja nyt oli aika jatkaa suokkilinjalla, eli Suden “kimppuun”.

Kuten arvata saattaa, Susi oli tullessani tarhassaan, joten nappasin neidin mukaani sisälle talliin pienen jahtaamisen jälkeen.
- Miksi pitää olla tuommonen kakkiainen? mutisin taluttaessani kiukuttelevaa tammaa pihan poikki talliin. Susi roikkui kiinni hihassani koko matkan tarhasta talliin tai sitten yritti syödä minun pipoa, jonka olin tunkenut päähäni peittäekseni minun Bad Hair Dayn.

Laitoin Suden karsinaansa hetkeksi ja kipaisin taukohuoneen kautta hakemassa tamman varusteet sekä harjat. Elsi potki taukohuoneessa imuria kirosanatulvan säestämän.
- Toimi nyt jumaliste! Elsi karjui.
- Ongelmia? kysyin huvittuneena, kun tummatukka “kuristi” imurinletkua naama punasena.
- Tämä hemmetin rakkine päätti simahtaa just nyt, Elsi tuhisi ja viskasi letkun kädestään lattialle. Vielä mojova potku imurin kylkeen ja nainen lösähti luovuttaneena sohvalle.
Jätin Elsin noitumaan paskaa elämäänsä ja vielä paskempaa imuria taukohuoneeseen ja raahasin varusteet sekä harjat Suden luo talliin, jossa neiti tylsyyttään potkiskeli karsinan ovea.
- Lopeta! komensin.
Hoitotoimenpiteet menivät enemmän tai vähemmän kirotessa tammalle, kun se hölmöili menemään jatkuvasti.
- Pistän sulle pellenenän turvan päälle ja myyn sut sirkukseen, murahdin huvittuneena, kun Susi oli viskannut pään heilautuksella kumisuan toiseen päähän tallia.

Alkulämmittelin Suden kanssa ihan tavallisesti käynnissä ja ravissa. Tein paljon ympyröitä ja kiemuroita ympäri maneesia, jotta Susi rupeaisi kuuntelemaan minua. Tamma kyllä yritti alkuun höseltää omiaan, mutta pikkuhiljaa se rentoutui eikä enää purrut kuolaimelle.
Hiki virtasi minullakin, kun harjoittelimme Suden kanssa temmonlisäyksiä sekä välillä askelten lyhentämistä sekä pidentämistä.
Käskin Suden laukkaan ja tamma hieman persaustaan heitellen siirtyi laukkaympyrälle. Laukkasimme molempiin suuntiin ympyrällä ja teimme myös siirtymisiä pysähdyksistä laukkaan.
Sudella oli tosi keinuva laukka ja sen kyydissä oli helppo istua. Ihana hevonen! Ajattelin tyytyväisenä.
Laukan jälkeen otin vielä hetken ravia pitkin ohjin ennen kuin hiljensin käyntiin. Sudella oli ollut eilen vapaapäivä, joten mitään hirveetä rääkkiä en tammalla voinut vetää.

Juuri kun olimme lopettelemassa, Elsi talsi maneesiin mustankimon orin kanssa, jonka nimen muistelin olevan Ian - tai jotain siihen suuntaan.
- Me ollaan just lopettelemassa, sanoin ja ratsastin Suden kaartoon keskelle kenttää.
Susi oli kyllä huomannut komean herran saapumisen maneesiin ja yritti kovasti mennä tutustumaan puoliveriseen.
- Oo nyt prkl, kunnolla, huokaisin ja laskeuduin alas Suden selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vähän satulavyötä.
Susi hirnui kaihoisasti Ianin perään, mutta oria ei kiinnostanut tamman flirttailuyritykset pätkän vertaa. Kerrankin näin päin! Tavallisesti ne oli orit, jotka yrittivät tehdä kaikkensa jotta tammat ne huomaisivat.

Tallissa riisuin Suden varusteet, heitin fleeceloimen tamman selkään ja vein varusteet paikoilleen varustehuoneeseen.
Tervehdin Lispeä sekä Juliaa, jotka loikoilivat taukohuoneen sohvalla tylsistyneen näköisinä.
- Mila! Ootko lähdössä Vaahterapolkuun? Julia kysäisi.
- Tässä puolen tunnin sisään, tarviitko kyydin?
- Kyllä kiitos, Julia hymyili leveästi.
- Entä Lispe? Pitääks sut viedä johonkin? tarjouduin, mutta tyttö pudisti päätään.
- Eiii, äiti on tulossa hakemaan, Lispe vastasi. Selvä homma.
Käväisin tekemässä Suden iltamössöt valmiiksi, jonka jälkeen lähdimme autonromullani körryyttelemään kohti Vaahterapolkua.

[mila]

27.05.2014

Olin raahannut kämppikseni/poikaystäväehdokkaan eli Jessen mukanani Aittohaaraan, jotta miehen ajatukset olisivat edes hetken jossakin muualla kuin jalkansa loukanneessa tammassaan.
- Täällähän on ihan hienon näköistä, Jesse mutisi, kun astuimme ulos autosta ja lähdimme raahautumaan kohti yksityisten puolta.
- Eikös vain olekkin?
- Miten ihmeessä Innalla on ollu varaa? Jesse ihmetteli pyöritellessään päätä kuin mikäkin pöllö, jotta näkisi paremmin ympärilleen.
- Kai se on joku ritch bitch… Tosin aina kun minä mainitsen vuokrankorotuksesta niin eiii, ei ole muka varaa, nauroin.
Koska arkipäivisin puolihoitolaisten karsinat siivottiin, ei meidän tarvinnut siitä huolehtia.
- Noh, missäs se sinun uusin ostos on? Jesse kysyi uteliaana.
Olin (jälleen kerran) mennyt ostamaan Petralta MiniHukkiksen, vaikka olin ollut vahvasti sitä mieltä, ettei enää ainuttakaan Hukkis Junioria meikäläiselle jos halusin joskus hevosiani risteyttää keskenään… Mä mitään sukusiitosta halunnut! Mutta kun sitten olin ihan vain uteliaisuuttani mennyt katsomaan minkälainen kaveri se K.B. Karmankalpea olikaan, oli päätökseni taas kumottu ja huomasin allekirjoittavani ostosopimusta Petran kanssa. Mutta tää varsa oli viimeinen suokki, jonka ostan! Siis sellainen, jonka sukutaulussa komeilee Hukkiksen nimi. Oikeasti!

Johdatin Jessen tarhoille, josta Karma löytyi kiusaamsta isoa puoliveristä Paulia. Rautias ori kesti vieressään mesoavan varsan aina tiettyyn pisteeseen saakka ja komensi suokkivarsaa aina tarvittaessa. Nähdessään meidät Paul liimasi korvat niskaan ja juoksi Karma vanavedessään kauemmas portista.
- Siellä se nyt sitten on, sanoin ja viittoilin orivarsaan päin.
- Siitähän voi vielä kasvaa ihan komea jätkä, Jesse totesi.
- Ai VOI? Siitä kasvaa komea jätkä, sanoin ja muksautin Jesseä muka-vihaisesti kylkeen. - Ei epäilystäkään.
Paul uskaltautui lähemmäs porttia huomatessaan, ettei me tultu tarhaan sisään vaan jäätiin pällistelemään aidalle orien touhuja. Kun Jesse sitten kaivoi taskunsa pohjalta heppanamin, puoliverinen suorastaan syöksyi paikalle mussuttamaan herkkunsa.
Karma kipitti tarhakaverinsa vanavedessä ja uskaltautui itsekkin maistelemaan Jessen ojentamaa namupalaa.
Rapsutin oriani korvien välistä josta tiesin sen tykkäävän. Pikkuinen varsa ynähteli tyytyväisenä ja kun lopetin rapsuttamisen, se iski hampaat käteeni.
- Ai! Ei saa, toruin oria. - Teeppä tuo vielä kerran nii puren takaisin…
Punarautias liinaharja lähti laukkailemaan pitkin tarhaa iloisesti pukitellen ja kun Paul huomasi ettei Jesseltä enempää herkkupaloja irronnut, se lähti mukaan varsan iloitteluun.

Kävimme vielä moikkaamassa pihatossa Ismoa sekä Rexonaa, jotka olivat Vaahterapolussa ennen majailleet. Myös ravitallillani asunut Taavetti oli päässyt pihattoon asumaan ja sinisilmäinen musta paholainen tuli myös minua tervehtimään, kun nojailin aitaan ja lässytin hevosille. Ravitalli ei ollut enää kauan minun omistuksessani vaan olimme sopineet serkkuni kanssa, että mies ottaisi hommat haltuunsa siellä.

Kun pihaton porukka oli rapsuteltu läpi, lähdimme hakemaan Sutta sisälle. Tamma torkkui tarhassaan ja saimme sen nopeasti kiinni, kun se ei unipöhnissään tajunnut karkuun lähteä.
Olin luvannut Jesselle, että mies saisi ratsastaa tammalla tänään.
Talutin Suden talliin ja kiinnitin sen käytävälle.
- Eikö susta pääse koskaan eroon? kuului Innan iloinen ääni tallista, kun tämä näki Jessen. - Mä kun luulin tän olevan jotan Jesse-vapaata aluetta.
- Mullakin oli ikävä sua, Jesse nauroi ja tuttavallisesti pörrötti Innan hiuksia - niin kuin aina.
- Pitäiskö mun olla mustis? kysyin ja tyrkkäsin harjapakin Jessen syliin.
- Ei pidä, Jesse lohdutteli ja suukotti minua kevyesti poskelle Innan tehdessä oksennusääniä takanamme. Pölijä.

Jesse rupesi harjaamaan häsläävää suokkitammaa minun istuessa jonkun heinäpaalin päällä kaivelemassa kynnen alusiani. Se joka ratsastaa, se myös hoitaa hevosen, joten minä en aikonut pistää tikkua ristiin Suden kanssa tänään.
- Oo nyt kunnolla, Jesse murahti Suden pöljäillessä omiaan.
Hymyilin pirullisesti. Kiva nähdä että tamma on yhtä ihana kaikille muillekkkin.
- Mistä sä näitä höseltäjiä löydät? Jesse mutisi repäistessään kenkänsä pois Suden kavionalta.
- Petralta!
Jesse tupisi jotan epämääräistä ja viritteli Sudelle varusteet niskaan, jonka jälkeen lähdimme kipittämään kohti ratsastuskenttää, jossa Inna parhaillaan väänsi koulukiemuroita Iran kanssa.
Kuulema ei haitannut vaikka Jesse ja Susi änkeäisivät samalle kentälle.
Itse jäin nojailemaan kentän laitaa vasten ja lupasin soittaa ambulanssin jos jompikumpi sellaista tarvitsisi.

Susi omaan tapaansa testaili alussa Jessen taitoja, mutta huomatessaan ettei selässä istu mikään tumpelo ratsastaja, se rupesi kulkemaan kuin mikäkin huippuluokan kouluratsu - mitä se toki olikin.
- Vitsi se menee hienosti, huokailin ihastuneena.
- Puhutko sä nyt Jessestä vai Sudesta? Inna kysyi ratsastaessaan ohitseni.
- Molemmista, nauroin.

Kun päivän treenit oli vedetty, palasimme takaisin tallille hoitamaan Suden ja kipaisin samalla hakemassa Karman sisälle. Elsi oli hakenut juuri Paulin tarhasta, joten pikkuinen varsa oli jäänyt yksin huutamaan tarhaan.
Karma hieman tanssahteli riimunnarun toisessa päässä minun taluttaessa sitä kohti tallia, mutta ilman suurempia ongelmia päästiin perille asti.
Orivarsa hörähteli Sudelle, jonka päälle Jesse parhaillaan asetteli fleeceloimea ja annoin hevosten haistella toisiaan. Naapurikarsinoissahan ne joka tapauksessa asusteli, joten ainakin hajun perusteella niiden pitäisi toisensa tuntea.
Karma teki pikkuvarsoille ominaista “alistumiselettä” aikuisen tamman edessä ja Susi haisteli varsaa kiinnostuneena höristen.
- Tuleeko eukolle vauvakuume? kysäisin Sudelta. - Se on muuten sun velipuoli!
Jesse talutti Suden karsinaan ja minä rupesin harjaamaan Karmaa. Orivarsa yritti kiemurella pois harjan alta, mutta pienen kiukuttelun jälkeen alistui kohtaloonsa. “Harjaa sitten”.
Jalat nousivat suhteellisen helposti ylös ja koputtelin kavioita kaviokoukulla, jotta varsa ei aivan p*skahalvausta saisi kun sille ruvetaan kenkiä ekaa kertaa sen elämässä laittamaan.
- Että sinä olet shuloinen, lässytin varsalle suu vaahdossa ja Jesse pyöritteli päätään.
- Olikos täällä jossain joku taukohuone mistä sais vaikka kahvia? mies kysyi. Ilmeisesti minun lässytyksen kuunteleminen oli miehelle liikaa.
- Ovesta ulos ja heti viereisestä ovesta sisään, vastasin.
Jesse lähti kahvittelemaan ja minä jäin touhuamaan hetkeksi Karman kanssa, ennen kuin lukitsin senkin karsinaansa ja lähdin etsimään Jesseä taukohuoneesta.
Sieltähän se mies löytyi juttelemasta Innan, Elsin ja Jennan kanssa.
- Nytkö on hevoset hoidettu? Jenna kysyi minulta.
- Kyllä, vastasin.
- Lähdetäänkös? Jesse kysyi nousten ylös tuolilta, mihin oli takamuksensa asetellut.
- Lähetään.
- Mä tuun kohta perässä, Inna huuteli vielä peräämme, kun astuimme ulos viileään kesäsäähän.

[mila]

23.6.2013

- Kuka on hieno poika, kuka? lässytin Karmalle, jota olin piipahtanut moikkaamaan pihatossa. Oripoika oli majoittunut väliaikaisesti pihattoon yhdessä puoliverivarsojen Donnan ja Eemelin kanssa. Hyvin näyttivät rasavillit penskat toimeen tulevan.
Karma pörisi tyytyväisyyttään, kun rapsuttelin sen otsaa ja roikutti alahuultaan tyytyväisyyden merkiksi. Pian kuitenkin Karman keskittyminen herpaantui, kun Eemeli tuli kutsumaan kaverinsa leikkiin.
- Nähdään vähän ajan päästä, huikkasin Karmalle, joka häntä tötteröllä pinkoi pitkin pihattoa Eemelin perässä.

Lähdin hakemaan änkyräpänkyrää, eli Sutta, tarhastaan ja ilman juoksemistahan se ei sekään sujunut. Kun vihdoin sain tamman kiinni ja lähdin taluttamaan sitä tallille, tamma hyppi ja pomppi riimunnarun toisessa päässä.
- Nyt jumalauta kunnolla! ärisin tammalle.
Matkamme tallille ei sujunut mitenkään nopeasti, sillä minun piti pysähdellä koko ajan saadakseni villikkotamman edes hetkeksi kuulolle.
- Ja sun kanssas muka pitäis vielä esteitä hyppiä, murisin, kun vihdoin ja viimein sain tamman talliin ja käytävälle sidottua.
Olin mennyt ilmoittamaan minut ja Suden 13.päivä pidettäviin estekisoihin, joten niihin pitäisi treenata ja huolella. Varsinkin kun päätimme kokeilla onneamme 50 sentin esteillä, vaikka olimme Suden kanssa hypänneet vain 40senttisiä esteitä.

Sudin Suden sukkelaa puhtaaksi ja virittelin sille varusteet niskaan. Vielä suojat jalkaan niin valmista tuli. Ei muuta kuin kentälle. En jaksanut lähteä rämpimään ulkokautta, joten oikaisimme Suden kanssa tallin läpi kentälle.
Olin jo aikaisemmin käynyt virittelemässä pienet ristikot keskelle kenttää, joten minun ei tarvinnut muuta kuin lämmitellä Susitanssi ja ruveta treenaamaan.
Kuten tavallista, alussa piti pitää pieni kurinpalautus tammalle, jotta se muistaisi minun olevan edelleenkin se pomo. Kun olimme vihdoin päässyt yhteisymmärrykseen, miten tulisi toimia, saatoimme aloittaa treenauksen.
Susi hyppäsi ihmeellisen kuuliaisesti pikkuiset esteet. Toki sitä susimaista kenkkuilua ja venkoilua oli havaittavissa, mutta ei tamma kuitenkaan aivan kamalaksi heittäytynyt. Ehkä me alettiin pikkuhiljaa edistymään tän känkkäränkän kanssa… Ehkä.

Kun Susi oli liikutettu ja hoidettu, oli aika käydä Karman kimppuun.
Oripojan kanssa kävimme pienellä kävelylenkillä maastossa ja pikkuinen varsa kulki todella nätisti riimunnarussa - ainakin nätimmin kuin Susi oli kulkenut. Tietenkin pientä höseltämistä oli havaittavissa, mutta sain orin rauhoittumaan nopeasti.
Punarautias varsa nyhti vihreää ruohoa onnellisen näköisenä ja välillä ihmetteli ohilenteleviä perhosia turpakarvat väpättäen.

Palasimme tallille ja hoidin orivarsan perusteellisesti. Pian Karma suorastaan kiilteli puhtauttaan ja en voinut muuta kuin ihastella pikkuista jätkää - jälleen kerran.
Vein orivarsan takaisin pihattoon kavereiden luo ja lähdin sitten itsekkin kohti kotia.

[mila]

05.08.2014: Karman heinäkuun vuokrarästi!

Karman valkoiset sukkajalat tömisivät laukan tahtiin maahan, kun ori laukkasi kuuliaisesti liinan toisessa päässä. Itse seistä tönötin keskellä kenttää toisessa päässä juoksutusliinaa pitkä raippa kädessä. Eipä minun pahemmin tarvinnut Karmaa raipalla komentaa etenemään, sillä 2-vuotias ori meni niin kuin käskettiin. Pian päästäisiin penskan kaa kokeilemaan onneamme kisoissakin. Jännää!
- Sehän menee nätisti, kentän aidalla roikkuva Jenna kommentoi, kun käskin Karman hidastaa ravin kautta käyntiin.
- Sanoppa muuta, hymyilin tyytyväisenä ja annoin Karman köpötellä kaikessa rauhassa ja tasoitella hengistystään.

Karma tuli luokseni ja syvään huokaisten painoi päänsä syliini. Hymyilin onnellisena ja rapsutin komeaa oripoikaa otsasta. Karma oli kyllä helppoluontoinen hevonen! Toki sillä välillä oli niitä orimaisia sekä varsamaisia vinkeitä, mutta ajan saatossa ja jätkän "aikuistuessa" nekin turhanpäiväiset pelleilyt olivat jääneet vähemmälle. 
- Hyyyvä poika, lässytin tuttuun tapaan raudikolle ja kaivoin taskun pohjalta yksinäisen sokeripalan, jonka Karma nappasi nopeasti suuhunsa ja söi herkkupalan tyytyväisen näköisenä.
Kävellytin Karmaa vielä hetkisen pitkin pihamaata ennen kuin vein sen sisälle talliin.

Riisuin orilta juoksutusvarusteet pois ja telkesin jätkän pesuboksiin, jossa viilensin sen jalkoja kylmällä vesisuihkulla. Karma nosteli jalkojaan tympääntyneen näköisenä ja yritti välillä napata vesiletkun itselleen.
- Et riko tätä! ärisin nykiessäni letkua Karman hampaista pois. 
- Saat maksaa sen jos menee hajalle! Innan "moittiva" ääni kantautui jostain karsinasta ja heilautin leikilläni keskisormeani naiselle.
- Pää kii painajainen! huikkasin takaisin.

Vein Karman takaisin oripihattoon. Heti, kun napsautin riimunnarun irti Karman riimusta, ori lähti hirveätä kyytiä laukkaamaan ystäviensä luo ja pian koko pihattoporukka veti laukkarallia pitkin poikin.
Katselin joukkion nujuamista hetken, ennen kuin havahduin haaveistani ja lähdin hakemaan Sutta sen omasta tarhasta. Pitäisihän se neitikin liikuttaa tälle päivälle...

[mila]

21.08.2014 

Kipitin tuulispäin tavoin sateisen tallipihan poikki sisälle tallin lämpöön. Kesä oli ilmeisesti kertaryssäyksellä väistynyt syksyn tieltä sateiden myötä. Koko viikon tullut kaatamalla vettä niskaan ja olin jo kurkkua myöten täynnä tätä keliä. Kesä, tule takaisin!
- Kukkuu? huutelin tallin autioilta näyttävillä käytävillä. Kello oli kuitenkin jo neljä, joten luulisi täällä jonkun olevan.
Toimistosta löysin sohvalla kovaan ääneen kuorsaavan Topiaksen, jonka makoisat unet keskeytin kuuluvalla yskäisyllä.
- Mitä? En nukkunut! Topias älähti pompatessaan istumaan ja tukka pystyssä silmät harottaen tuijotti minua hetken kuin peura ajovaloissa.
- Ai, se olit sinä… Mä jo luulin, et Armi tuli patisteleen mua hommiin, Topias haukotteli makeasti ja painoi päänsä sohvatyynyyn, jonka oli hetki sitten koristellut kunnon kuolaläntillä.
- Missäs se Armi edes on? kysäisin ja kurkkasin termospulloon kahvin toivossa, tyhjä oli.
- Kai ne on maneesissa ratsastamassa Jennan ja Elsin kaa, Topias mutisi raaputtaen takapuoltaan oikein antaumuksella.
- Okei. Jatkappa sinä kauneusunias, nyökkäsin ja päätin lähteä hakemaan uljasta ratsuani Sutta sisälle harjattavaksi.
- Ei tää pärstä mitään kauneusunia tarvi!
Just joo.

Susi seistä nökötti tarhan portilla sadeloimeen käärittynä, kun saapastelin paikalle.
- Terve akka! huikkasin tammalle odottaen sen lähtevän tarhan kauimpaiseen nurkkaan hippulat vinkuen minut nähdessään. Vielä mitä. Ilmeisesti minun raudikko äkäpussini ei pitänyt sateesta ja halusi joutuin sisälle lämpimään.
Kiire sillä tuntui olevan, kun niin joutuin kipitti tallille minun yrittäessä pidätellä suomenhevosta, ettei se aivan käsistä lähtisi.
Tallin ovesta sisälle päästyään tamma jatkoi kulkuaan suoraan oman karsinansa ovelle.
“Ovi auki tai tapahtuu hirveitä!” Susi tuntui ajattelevan, mutta vastoin sen tahtoa kiinnitin tamman käytävälle.
Kipaisin hakemassa tamman varusteet sekä harjapakin varustehuoneesta ja kiikutin ne tamman luo. Susi kaapi jalallaan lattiaa ja komensin piirtopäätä olemaan kunnolla - edes joskus.
Amanda ja Lispe raahustivat myös yksäripuolelle hevostensa kanssa. Vaatetuksesta ja ilmeistä päätellen he olivat ollut oreineen maastossa.
- Mitä uitettuja rottia sieltä tulee? vinoilin kaksikolle.
- Turpa kii, Lispe komensi erittäin ystävällisesti, mutta kasvoille ilmestyvä hymy kertoi, ettei tämä pahalla minua käskenyt tukkimaan leipäläpeäni.
Hekottelin hetken muka-hauskalle letkautukselleni ja harjasin Sutta putipuhtaaksi. Löin tammalle varusteet niskaan ja ilmoitin lähteväni maneesiin.
- Jos mua ei tuntiin näy, niin tulukaa kattoon. Oon varmaan kuollu… huikkasin ennen kuin poistuin ovesta pihamaalle.

Armi, Elsi ja Jenna tulivat juuri parahiksi pois maneesista ratsuineen. Moikkasin talliorjia iloisesti ja samalla myhäillen tyytyväisenä siitä, että saisimme Suden kanssa koko maneesin käyttöömme. Ainakin näin alkuun.
Talutin Suden tuttuun tapaan keskelle maneesia ja rupesin kiristämään satulavyötä. Tamma tietenkin päätti esitellä minulle purukalustoaan ja yritti iskeä talttahampaansa käsivarteeni.
- Lopeta nyt jumaliste!
Kun pääsin ratsuni selkään, ei Susi ensin meinannut liikkua mihinkään suuntaan. Ja sitten liikuttiinkin vähän turhankin rivakasti.
- Pässi! Oo kunnolla, ähisin ja pidättelin tammaani hampaat irvessä. Miksi minun piti mennä AINA ostamaan Petralta nää sekopäät… Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ja rahapussi.
Susi ei olisi millään halunnut köpötellä kaviouraa pitkin vaan koko ajan yritti kaartaa sisälle. Sain tehdä töitä oikein urakalla, että tamma pysyisi hallinnassa. Ylipäätänsä Susi oli oma “ihana” itsensä kunnes se alkoi pikkuhiljaa antamaan periksi ja meni muotoon.
- Nonih! Hyyyvä tyttö!

Ravissa Susi yritti taas temppuilla ja minun teki mieli soittaa samantein makkara-auton hakemaan tamman pois. Käteni ja pohkeeni huusivat hoosianna ja suuni perkelettä.
- Pidä ne molemmat pohkeet tuntumalla! kuului maneesin katsomosta tuttu ääni, kun yritin epätoivoisesti saada Suden menemään PYÖREÄN voltin.
Juuso seisoi kainalosauvojensa kanssa katsomossa ja minua rupesi ihan hävettämään. Kuinkahan kauan se oli siellä seistä möllöttänyt?
- Kato nyt, eikö meekki paremmin? Juuso huikkasi, kun vihdoin ja viimein sain Suden tekemään niin kuin tahdoin.
Inna tuli Maraa taluttaen maneesiin ja tervehdin kämppistäni iloisesti. Nyt selvisi sekin, miksi Innan poikaystävä kyttäsi katsomossa. Ukko oli ite loukannut koipensa ties missä treeneissä (minun vahva veikkaus oli, että jätkä oli päissään rymynnyt ties missä…) ja nyt Inna oli “palkattu” liikuttamaan Juuson hevoset.
- Kai me mukaan mahdutaan? Inna kysyi.
- Tokkiisa!
Kuiskasin Sudelle, että nyt oli toteltava minua tai muuten ei hyvä heiluisi.
- Kai sä tahdot Marallekkin näyttää, et kyllä suomiputetkin osaa mennä koulua?
Ja kyllähän Susi sitten yleisön edessä rupes kulkemaan ihan nätisti. Mitä nyt laukannostossa meinasi takapuoli heittäytyä ilmaan, mutta… Niih…

Tallissa riisuin hien pintaan saaneelta Sudelta varusteet pois ja talutin hevosen pesupaikalle. Hieman tammani steppaili paikoillaan, kun rupesin suihkuttamaan sitä viileällä vedellä.
Viimeistelin puhdistustyöni hikiviilalla ja viskasin tammalle fleeceloimen niskaan. Sen jälken päästin tamman karsinaansa lepäämään.
- Saat heinää sitten vähä myöhemmin, sanoin Sudelle joka haisteli tympääntyneenä karsinansa pohjaa etsien heiniään.

Seuraavaksi otin “uhrikseni” Karman. Ori oli päättänyt uida pihaton vesilöllömudassa, joten jätkän puunaamiseen menisi tovi jos toinenkin. Saakeli.
Kahden vuoden ikään kerennyt Karma tanssahteli iloisesti riimunnarun toisessa päässä ja hirnahteli tarhoissa möllöttäville hevosille kimeästi, kun käppäilimme orin kanssa kohti tallia.
Pesupaikalle Karman kytkettyäni suihkutin hevosen puhtaaksi. Ori lhörppi suihkuavaa vettä suoraan letkusta, kun sitä sille tarjosin, jonka jälken Karma yritti jälleen kerran syödä koko letkun.
- Nohnoh!
Rapsuttelin oria hetken otsasta ja mietin, mitä sen kanssa tänään tekisi.
Koska sade oli lakannut, päätin laittaa herralle suitset päähän ja lähteä taluttamaan sitä maastoon. Kuivuis samalla koko elukka.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Karma löntysteli kiltisti perässäni, kun samoilimme pitkin lähimetsää. Löysin hyvän mustikka-apajan ja siinä kyykittiin hyvä tovi. Karmakin mustikkaa maisteli, mutta ei pitänyt sitä suurena herkkuna. Itse vedin hyvällä ruokahalulla maukkaita marjoja kitusistani alas.
Lähdimme sitten oripojan kanssa takaisin tallille, jossa nakkasin sille sadeloimen niskaan ennen takaisin pihattoon vientiä.
Katselin hetken Karman ja muiden orien nujakointia, ennen kuin oli aika lähteä kohti kotia. Käväisin vain äkkiä tekemässä iltapöperöt hevosilleni ja kuuntelin, kuinka Armi moitti Topiasta nukahtamisesta ja töiden tekemättä jättämisistä.
Haahaa!