Yhteinen päiväkirja

[Inna]

Tänne saavat kirjoitella rekisteröityneet Voit kirjoitella yleisestä touhuamisesta tallilla tai mistä nyt ikinä keksitkin.

[Inna]

”Mikä hemmetti tuo on?” Jenna kysyi minulta, kun avasin trailerin luukun.
”Tuo?” kysyin. ”Tarkoitatko nyt shettiksen persettä vai suokin persettä?”
”Molempia.”
Shettis on Taavetti, Hennin morsian ja valjakkopari. Suokki on Sukka, ravihevonen, josta pääsemme työstämään yleisratsua!
”Jippii!” Jenna iloitsi tekopirteästi. ”Mitä teet shettiksellä?”
”Kuten kerroin jo se pääsee kisaamaan valjakkoa Hennin kanssa.”
Jenna nyökytteli ja pudisteli päätään.
”Entä miksi ostit ruipelon haisevan sukan?” Jenna kysyi ja katsoin naista vihaisesti.
”Älä hauku minun Mysteerisukkaani!”
Jenna repesi nauruun ja tuuppasin häntä olkapäähän.
”Ota siinä Taavetti ja kuskaa se pihattoon”, komensin.
Jenna teki työtä käskettyä ja pian musta herasilmä ryntäsi trailerista pihalle.
”Au perkele!” Jenna ähkäisi, kun Taavetti iski hampaansa varomattoman taluttajan käteen.
Nauroin suuressa mielessäni pirullisesti.
”Ai, niin! Unohdin mainita, että se on shettis isolla s:llä”, sanoin, kun talutin kuuman Sukan pois trailerista.
Tamma katseli ihmeissään ympärilleen, mutta käyttäytyi kiltisti narun päässä.
”Tervehdys pitkästä aikaa”, sanoin tammalle ja taputtelin sen kaulaa. ”Mennään katsomaan tunnistatko vielä vanhoja kavereita”, jatkoin ja lähdin taluttamaan Sukkaa tarhoille.
Sukka tarhaisi yksikseen, mutta sukuhaara RullakartiinaxHukkareissu tarhasivat aivan vieressä. Rihma oli jo heistä tuttu tapaus Sukalle, kun molemmat olivat Kaihorannassa asuneet. Päästin Sukan tarhaansa ja heti ravasi liitävää ravurinraviaan tarhan vierelle tervehtimään naapureitaan. Katselin heitä hetken ennen kuin menin katsomaan pihatolle.
Ihmettelin hetken miksei Taavetti siellä jo kiusannut kavereitaan, kun vastaus selvisi pian. Jenna talutti temppuilevaa mustaa naama kiukusta kihisten.
”Karkasiko se?” kysyin piruuttani.
”Arvaa vain”, Jenna mutisi ja talutti Taavetin pihattoon.
Pistin aidan kiinni ennen kuin Jenna päästi ponin vapaaksi. Taavetti meni luimimaan muille hepoille. Nojailin hetken aitaan.
”Inna!” Jenna huusi, kun meni jo kohti tallia. ”Ratsaille?”
”Joo, hetki”, huikkasin. ”Ota vaikka Ian ja Paul sisälle.”
Jenna heilautti kättään ja meni sitten hakemaan oreja tarhoistaan. Katselin tovin aikaa vielä laumaa heppoja ennen kuin liityin naisen seuraan.

[Inna]

Kuinka paljon inhosinkaan näitä perkeleen tiliristikoita.. Yritin saada selvää tallin menoista ja tuloista - joita saisi kyllä olla enemmänkin - mutta numerot vain tekivät spiraaleja silmieni edessä, eivätkä millään mahtaneet muotoutua yhteen. Tuhahdin tuskastuneena ja läimäisin läppärin kannen kiinni. Suljin silmäni ja haroin turhautuneena hiuksia.
“Uskaltaako tänne tulla?” Elsi kysyi ja avasin silmäni.
Nainen pujahti sisään taukohuoneeseen ulko-ovesta ja istahti pöydän ääreen, johon olin läppärin kanssa linnoittautunut.
“Aina”, sanoin. “Yritin saada selvää kirjanpidosta, mutta pyh.. paskaa vain.”
“Ai”, Elsi tokaisi. “Kuules Inna”, nainen aloitti epilyttävään sävyyn. “Sinähän tiedät, että aion aloittaa ratsastuksenohjaajanopinnot.”
“Tiedän”, sanoin epäileväisesti.
“Noh, minä sain opiskelupaikan!” nainen sanoi hymyilen ja kiljaisin kuin mikäkin teinityttö.
Kapsahdin tytön kaulaan. “Sehän on hienoa!”
“Kiitos!” Elsi sanoi ja irrottautui halauksesta. “Se kyllä tarkoittaa sitä, että minun pitää palata kaupunkiin, enkä voi tehdä ihan niin paljon vuoroja…”
Heilautin kättäni. “Ei se mitään. Kyllä minä sinulle sijaisena keksin ja pahimmassa tapauksessa passitan Juuson hommiin”, sanoin.
Elsi nyökkäsi. “Ja se tarkoittaa myös sitä, että mökki olisi vapaa.”
“Mm…” sanoin. “Minun pitää sitä pohtia, että muutanko sinne itse. Mutta se ei nyt ole vielä tämän ajan murhe! Milloin sinä muutat?”
Elsi kohautti olkapäitään.
“Heti, kun saan kämpän.”
“Noh, sinun pitää jatkaa vain etsimistä”, sanoin. “Mutta nyt saisit kaiken tämän kunniaksi mennä siivoaamaan varsapihaton”, sanoin ja Elsi mulkaisi minua vihaisesti.
“Kivaa..” hän mutisi ja katosi sitten pihalle.
Naurahdin - oli mukavaa olla pomo. Katsoin kelloa, joka näytti vasta kahtatoista aamupäivällä. Voisin jättää nämä perkuleen tiliristikot rauhaan ja olla hieman isänmaallinen. Kävin nappaamassa kypäräni varustehuoneesta ja myös Rinan suitset. Tamma saisi liikauttaa hetkeksi persettään kesälaitumelta. Iskin kypärän päähäni pistämättä sitä kiinni, nappasin pinkin Jopon peppuni alle ja lähdin polkemaan kohti tammalaitumia. Rinan laidun sijaitsi kilometrin päässä tallilta.
Jätin Joponi laitumen portin viereen maahan ja pujahdin sitten lankojen välistä laitumelle. Vihelsin kuuluvasti ja lähdin talsimaan kohti huiskuvia häntiä. Tietysti koko kahdeksan hengen lauma oli perimmäisessä nurkassa. Onneksi tuo kyseisen tammalauma lähti jolkottelemaan minua kohti. Paikannillistin Rinan etummaisena ja tamman tultua luokseni taputin sitä kaulalle.
“Mennäänpä hetkeksi urheilemaan!” sanoin tammalle ja pujotin suitset sen päähän.
Suurinosa muusta laumasta seurasi meitä melkein portille asti. Onneksi niiden mahat tuntuivat haluavan lisää ruohoa, joten ne jäivät kiltisti laitumelle. Rina oli hieman pölyinen, joten nopsaan kädellä puhdistin sen karvaa ennen kuin ponnistin sulokkaasti selkään. Annoin pienet avut ja Rina lähti liikkeelle. Kävelimme kaikessa rauhassa tietä pitkin ennen kuin siirryimme metsään tutuille reiteille. Annoin Rinan kävellä omaa vauhtia eteenpäin ja sopivan suoran sattuessa eteen, keräsin ohjat käteen ja hoputin kesäkunnossa olevan tamman raviin. Rinalla oli onneksi mukava matkustaa ilman satulaa, varsinkin nyt, kun se oli pyöreähkö. Syksyllä se saisikin palata sitten normaaliin liikutusrytmiin. Uskalsin nostaa myös hieman laukkaa ennen kuin siirtelin neitokaisen takaisin käyntiin.
Tarvoimme vielä hetken aikaa metsässä ennen kuin ratsastin neidin takaisin laitumelle. Toivottelin sille hyvät kesänjatkot ja lähdin pyöräilemään takaisin tallia kohti. Kello oli hieman yli yksi, kun saavuin tallille. Tuttu sininen farmari Mersu iski silmääni parkkipaikalla. Jätin pyörän nojailemaan tallinseinää vasten ja suuntasin sitten taukohuoneeseen. Siellä ihme suippopartainen ruskeaverikkö seisoi naureskellamassa yhdessä Elsin kanssa.
“... ja pienenä Inna ratsasti jopa tyynyllä unissaan”, mies kertoi nauraen ja Elsi nauroi kaksinkerroin.
“Öhöm”, sanoin saaden molempien huomion itseeni. “Mitä ihmettä sinä teet täällä?” kysyin mieheltä.
“Noinko sitä nykyisin tervehditään setää?” Mauri kysyi ja hymyilin.
Syöksähdin halaamaan setääni ja hetken rutistettuani irrotin otteeni.
“Niin mitä sinä täällä teet?” kysyin uudemman kerran.
“Noooh, Marianne heitti pihalle, joten ajattelin tulla katsomaan miten sinulla menee täällä”, Mauri kertoi. “Ja toivoin kyllä hieman, että rakkain kummityttöni voisi kummisetänsä majoittaa pariksi yöksi.”
“Täällä ei kyllä ainakaan ole vapaata nukkumapaikkaa… Elsi on mökissä ja minä asun ihan eri paikassa”, kerroin.
“Noh, tuo sohva näyttää ihan hyvältä”, Mauri sanoi.
“Kunhan et säikytä muita tallilla olijoita.”
Mauri lupasi olla säikyttelemästä.
“Varsapihaton aita on rikki…” Elsi kertoi minulle.
“Kukahan sielläkin taas mahtanut riehua”, mutisin.
“Minä voin korjata sen vastapalveluksi yösijasta”, Mauri sanoi.
“Öö, okei.. Elsi näyttää sinulle missä kaikki tarvikkeet on”, sanoin. “Minun pitää mennä liikuttamaan se yksi pontus siellä Vaahterapolussa, mutta jos tulee jotain, niin soittakaa.”
“Kaikki menee varmasti loistavasti!” Mauri julisti.
Hieman kyllä epäilyttää...

[Inna]

Innan pinkki gay-poni
Juuso oli eilen palannut Englannin reissustaan ja oli hänet heti raahannut Ahlstedtin tallille hakemaan vuonisvarsulia. Frans oli astunut yhden merikissan tammoista ja varsan olisi tänään aika muuttaa Aittohaaraan. Juuso istui ratin takana tuntui olevan yhä väsynyt kuukauden mittaisesta reissustaan. Pian me onneksi saavuimme perille ja menin heti etsimään merikissan käsiini.
“Moii”, hihkaisin innostuneena naiselle, joka istui paistattelemassa aurinkoa pihan nurmella.
“Tervehdys”, merikissa tervehti ja kampesi itsensä ylös. “Kaikki on valmiina”, hän ilmoitti, kun lähdimme talliin.
Juuso seurasi hiljaisena perässä, mutta olin niin innoissani, että en kiinnittänyt asiaan pahemmin huomiota. Vuonisnuorukainen seisoa kökötti karsinassaan ja viereisessä karsinassa oli emä, Mari.
“Voi, kun se on kasvanut!” hihkaisen ja avaan karsinan oven.
Pujahdan sisälle karsinaan ja heti pieni oripoika työntää turpansa minua kohti.
“Tervehdys pikkuinen Legolas”, sanon.
“Legolas?” Juuso kysyy epäuskoisella äänellä. “Et voi olla tosissasi…”
Murisen miehelle.
“No, niin eiköhän sitten lastata”, merikissa sanoo.
Legolaksen päälle on pistetty jo valmiiksi kevyt loimi ja kuljetussuojat, jotka toin viime kerralla. Nappasin karsinan ovessa roikkuvan riimunnarun ja napsautin sen riimuun kiinni. Talutin koipiaan nostelevan ponin trailerin luokse. Juuso laski laskusillan ja reippaan ympyrän jälkeen juoksin orin kanssa traileriin. Legolas ei kerinnyt edes tajuamaan koko juttua.
Sidoin ponin tiukasti kiinni ja pujahdin sitten ulos. Juuso pisti samalla laskusillan takaisin ylös. Vaihdoin vielä pari sanaa merikissan kanssa ja lähdimme sitten kohti kotia.
***
Mauri tuli kiinnostuneen oloisena ulos, kun kaarsimme tallin eteen. Juuso nousi autosta ja meni esittäytymään.
“Jaahas”, Mauri sanoi ja kätteli Juusoa. “Että tällainen se Innan salarakas on.”
“Juuso ei ole salarakas”, sanoin ja Juuso naurahti.
“Juuso Sherman.”
Mauri hymyili.
“Mauri Paakkanen, Innan setä ja kummisetä.”
“Unohtamatta piikkiä lihassa”, mutisen samalla, kun menen trailerin luokse.
Lasken laskusillan alas ja Legolas aloittaa heti levottoman steppailun. Pujahdan sisälle ja nappaan kiinni orin narusta.
“Juuso! Otatko takapuomin pois?” pyydän ja Juuso ilmestyy samassa näkökenttään.
Heti, kun takapuomi on irti, Legolas peruuttaa kovaa kyytiä pihalle ja päästää ilmoille helkutinmoisen hirnahduksen. Tarhoissa oleskelevat hevoset hirnahtavat kukin vastauksensa.
“Mitä sinä nyt taas olet hankkinut?” Mauri kysyy.
“Se on Fransin jälkeläinen”, sanon hymyillen. “Legolas v. Ahlstedt”, kerron ylpeänä.
Mauri nauraa ja kurkkaa sitten orin jalkoväliin.
“Sinä puet viettamon luontokappaleen pinkkiin?” Mauri kysyy epäuskoisena.
“Näkisit vain, mitä Inna shoppaili…” Juuso mutisee ja näytän hänelle kieltä.
“Legolas on minun gay poni”, sanon ja halaan varsan kaulaa.
Se riitti Maurille. Mauri taittui kaksinkerroin nauramaan vedet silmissä. Tuhahdan.
“Jos haluat nukkua vielä yhdenkin yön minun mökissäni, mene kärryttelemään sen Baben kanssa!” murahdan.
Mauri lähtee naureskellen kohti pihattoa, jossa kimo lämpönen asustelee. Tuhahdan uudemman kerran.
“Viedäänpä sinut tutustumaan miesporukkaan”, sanon hymyillen Legolakselle ja lähden taluttamaan sitä kohti oripihattoa.
Portilla riisun sen loimesta ja suojista. Osa orivarsoista ilmestyy portille tervehtimään uutta tuttavuutta. Eddie haistelee Legolaksen turpaa ja päästää ilmoille sitten vihaisen hirnahduksen. Noh, toivottavasti pojat tulevat toimeen, kun saavat hetken aikaa tutustua toisiinsa. Päästän Legolaksen pihattoon ja jään hetkeksi seuraamaan tilannetta. Myös Juuso ilmestyy paikalle ja kietoo kätensä ympärilleni takaa päin.
“Ajattelin suunnata Maran kanssa maastoon. Tuletko mukaan?” hän kysyy.
“Joo! Nappaan Ellyn alleni”, vastaan.
Jätän Legolaksen tutustumaan uusiin tovereihinsa.

[Inna]

Talutin ruunikon värisen Ymmin talliin sisään ja sidoin sen puokkiosaston käytävälle. Taputettuani sitä kaulalle, kävin hakemassa tamman harjaämpärin. Tamma odotti yhä kiltisti paikallaan, kun palasin takaisin. Nappasin ämpäristä pölyharjan ja aloin tehdä pitkiä vetoja myötäkarvaan. Ymmi oli onneksi hyvinkin puhdas, joten pian tamma oli harjattu. Puhdistin vielä kaviot ennen kuin palautin harjat takaisin ja otin Ymmin varusteet käsivarsilleni.
”Armi!” huikkasin matkalla jonnekin päin tallia ja punapää ilmestyi paikalle. ”Nappaas joku koni mukaan ja maneesiin”, sanoin ja nainen teki työtä käskettyä.
”Raahaan myös Jennan mukaan, koska nainen vain makaa sohvalla”, hän ilmoitti ja nyökkäsin.
Heivasin ruskean satulan, jonka alla oli vaalearomaani ja turkoosi huopa. Huopa näytti jo likaiselta, joten se pääsisi tänään pyykkikoppaan. Laitoin vyön kiinni ja sen jälkeen kurottauduin alas pistämään suojat jokaiseen jalkaan, ennen kuin pujotin suitset Ymmin päähän.
Siinä parahiksi Armi talutti Donnan sisään ja Jenna perässä mustan suomalaisen Sanin. Talutin valmiin Ymmin karsinaan odottamaan pois kaksikon tieltä ja suuntasin varustehuoneeseen kiskomaan ratsastustarvikkeet päälle. Ulkona oli pilvistä, joten nappasin ohuen ratsastustakin harmaan pitkähihaiseni päälle varmuuden vuoksi – onneksi kenttä oli aivan tallin vieressä. Sitten kiskoin saappaat jalkaan, joissa oli violetin – olin ylpeä niistä – väriset kannukset. Päähäni laskin mustan kypärän ja nappasin vielä raipan mukaan.
”Kentälle sitten laiskimukset, kun olette valmiit!” kailotin tallissa, kun nappasin Ymmin matkaani.
”Kukahan täällä on se laiskimus…” kuulin Armin sanovan Donnan karsinassa ja naurahdin hiljaa.
Talutin Ymmin tallista suoraan kentälle ja aivan ovien vieressä kiristelin vyön ja laskin jalustimet. Taputettuani tammaa kaulalle, punnersin itseni satulaan. Ymmi lähti heti reippaaseen käyntiin ja kävelimme hetken aikaa uraa pitkin pitkillä ohjilla. Kävelin sen aikaa, että ratsastajakaverini olivat päässeet kentälle omien ratsujensa kanssa. Sen jälkeen kiristelin ohjat tuntumalle. Ymmi taipui heti muotoon ja ohjasin sen voltille. Tein parit voltit ja sitten pari pohkeenväistöä.
”Nostelen ravin!” ilmoitin muille ja painoin hellästi Ymmin kylkiä kannuksilla.
Tamma nosti liidotkaan ravinsa ja keventelin sillä hetken aikaa ympyrällä. Pian istahdin keinuhevoseni helppoon raviin ja kävin mielessäni GP-radan tehtäviä. Tein sulkuja väistellen toista kahta kentällä olijaa ja pian Ymmi jo tiesi mitä oli tulossa. Siispä kokeilin hieman passagea.
”Ei niin kiireellä!” Armi huikkasi minulle ja kokeilin uudestaan.
Parin toiston jälkeen Armi antoi Ymmin passagelle hyväksyntänsä, joten jatkoin normaalissa ravissa. Nostin sitten laukan ja tein piruetin laskien päässäni 1… 2… 3… 4… 5… hitto, yksi askel liian vähän. Tein uudestaan ja tällä kertaa tein sen seitsemällä askeleella. Taputin kisakonkaria kaulalle ja siirtelin hetkeksi käyntiin. Pysyttelin uran sisäpuolella, kun Armi ravasi Donnalla ja Jenna Sanilla.
Annoin Ymmin kävellä hetken aikaa kaula pitkällä ennen kuin nappasin tuntuman takaisin ja siirsin raviin. Pohkeenväistö… avo… voltti… Nostin laukan ja tuli pituushalkaisijalle ottaen ensin pari askelta ennen kuin tein sulun kohti pitkää sivua. Ymmin askeleet menivät ristiin ja laukka vaihtui uralla ennen kuin vaihdoin suuntaa kohti viereistä pitkää sivua. Lopuksi taputin Ymmiä kaulalle jatkaen silti laukassa.
”Vaihdetaanko suuntaa?” huikkasin muille, jotka nyökkäsivät. ”Hyvä, tulen kokorataleikkaan!”
Tein päädyssä ensin ympyrän ennen kuin seuraavan kulman jälkeen suuntasin tamman kohti vastakkaista kulmaa.
Ymmi oli jo lisäämässä laukkaa, mutta pidätin sitä ja sen sijaan vaihdoin laukan. 1… 2… laukanvaihto. 1… 2… laukanvaihto. 1… 2… laukanvaihto. 1… 2… laukanvaihto… 1… 2… laukanvaihto… 1… 2… laukanvaihto… 1… 2… laukanvaihto…
”Hyvä”, sanoin Ymmille ja taputin sitä kaulalle nopsaan.
Siirsin raviin ja tein yksinkertaista rennolla tuntumalla. Päätimme vielä lopuksi lähteä maastoon loppukäynneiksi. Armi johti Donnan kanssa jonoa, minä olin keskellä ja Jenna viimeisenä. Ymmi käveli rauhallisesti kaulapitkällä, kun olin antanut sille pitkät ohjat.

[Inna]

Keskiviikko 3.9.
Otin kaikessa rauhassa päiväunia toimiston sohvalla Iines käpertyneenä jalkoihin ja Launo sohvan vieressä. Sitten yhtäkkiä minua heitettiin sohvatyynyllä ja avasin räpytellen silmiäni. Iines oli hypännyt sohvalta ja Launokin ylhäällä.
”Mitä hemmettiä?” tiuskaisin ja katsoin Jennaa, joka seisoi edessäni kädet lanteilla.
”Nyt riitti!” nainen sanoi vihaisesti ja olin jo valmis puolustamaan itseäni. ”Saatana saat keksiä, mihin pistät toisen ja mihin toisen!” Jenna vauhkosi ja olin jo hämilläni.
”Ja mistähän mahdat puhua?” kysyin ja kapusin istumaan haroen vaaleita hiuksiani.
”No, siitä perkuleen Eemelistä ja sen tarhakaverista Rentusta!” Jenna sanoi vihaisella äänellä. ”Ne perkeleen idiootit eivät muuta tee kuin tappele siellä tarhassa! Tai lähinnä vissiin Eemeli! Tilaan aivan kohta teurasauton sille kimolle puokille, ellet erota niitä kahta”, Jenna sanoi ja huokaisin.
Kapusin ylös sohvalta.
”Onko Eemeli taas potkinut Renttua?” kysyin ja lähdin ulos.
”Jeps…” Jenna sanoi. ”Heivasin Rentun nyt tilapäisesti Tikrun kanssa, kun Patch on yhä siellä pihatossa, mutta eivät tunnut tulevan ainakaan toimeen…”
Huokaisin uudestaan ja kohdistin katseeni Tikrulle luimistelevaan rautiaaseen suomenhevoseen. Pujahdin tarhaan ja nappasin pelleilevän Rentun kiinni. Talutin sen ulos tarhasta ja työnsin narun Jennalle. Ori temppuili koko ajan narun päässä, joten ei ihan ottanut selvää mahtoiko se ontua vai ei. Mutta vasemmassa koivessa oli pieni haava, jonka Eemelin kenkä oli aiheuttanut.
”Onko Armi vielä tallilla?” kysyin, kun katsoin haavaa.
”Lähti Hudilla maastoon.”
”Entä Topias? Sepolla jossain?” kysyin, kun huomasin sivusilmällä ruunivoikon puuttuvan.
Jenna nyökkäsi. ”Ja Mauri kärryttelemässä Baben kanssa.”
”Hienoa, että työporukka on tallilla…” mutisin, vaikka olinkin varmaan käskenyt heidät liikuttamaan osaa porukasta. ”Noh, saatpa siis napata tämän orituksen sisälle ja puhdistaa haavan. Siellä on jossain sitä yhtä tököttiä, jota voit siihen tunkea”, sanoin ja Jenna lähti sitten talliin.
Suuntasin itsekin toimistoon ja nappasin siellä paperin ja kynän. Istahdin pöydän ääreen ja piirsin vapaalla kädellä tarhat siihen. Amanda asteli sisään toimistoon ja mutisi kamalan kylmästä viimasta.
”Mitäs täällä suunnitellaan?” Amanda kysyi ja katsoi olkani ylitse tarhausjärjestyksen luonnosta.
”Renttu ja Eemeli eivät sovi kavereiksi, joten pitää hieman säätää”, vastasin hänelle ja purin kynäni päätä. ”En vain tiedä mihin hemmettiin ne tunkisin!”
Amanda naurahti ja ilmoitti menevänsä hakemaan Nemon tarhasta. Heilautin kättäni naiselle ja paneuduin sitten tekemään luonnostelmaani. Sauli ja Konsta menivät hyvin yhdessä, joten saisivat pitää oman porukkansa, samoin Hansu ja Seppo, Nemo ja Ian sekä ainakin Lego ja Noah…
”Mihin minä tämän Rentun nyt lykkään?” Jenna tuli kyselemään.
”Heitä vaikka Kafin kanssa samaan, niin saadan suomalaisia tilastohevosia…” mutisin. ”Kenet noista oikein vaihtaisi?”
Jenna istahti viereiselle tuolille ja katsoi paperia.
”Renttu voisi mennä hyvin Tatun kanssa”, hän ehdotti ja kirjoitin kyseisen parin.
”Entäs sitten Tero?”
”Hm… Eemeli? Molemmat tarpeeksi kovapäisiä”, hän ehdotti.
”Siitä syntyy vain ruumiita…” mutisin
”No, pistä Kafi ja Ira samaan ja Eemeli siihen!”
Naurahdin epäuskoisena. ”Eemeli kiimaisten tammojen viereen? Ei..”
”Entäs Ian ja Nemo? Niitä ei voisi tammat pahemmin kiinnostaa. Tosi rauhallisia kiima-aikaan.”
Hmm… Totta. Siispä Nemo ja Ian tarhaan 14.
”Eddie saa mennä Teron kanssa, joten Jaleb saa tarhata yksin”, päätin.
Armas uusi westernvarsani, Jaleb, oli hieman omalaatuinen, joten varsaa en ollut tunkenut pihattoon kasvamaan. Pian alkaisi kyseisen orin kouluttaminen ja olin pyytänyt hieman apua eräältä tuttavalta. Saisi nähdä mitä orista vielä kasvaisi.
”Eli, kun ne kolme saapuu sieltä puuhistaan, niin siirtäkää orit tällaiseen järjestykseen”, sanoin Jennalle ja työnsin lapun naisen käsiin. ”Minä menen hakemaan kaksijalkaisen poikaystäväni ja palaan sitten liikuttamaan Noahin.”
”Tarkoitat varmaan kolmijalkaisen?”
Pudistin päätäni.
”Toope teloi jalkansa uudestaan, kun hyppäsi liian aikaisin Damonin kyytiin… Siispä vain kaksijalkainen”, sanoin. ”Vahtikaa myös Iinestä ja Launoa!” huikkasin toimiston ovelta ja suuntasin autolleni.

[Inna]

“Inna”, Mauri aloitti, kun rojahti viereeni sohvalle. ”Puhutaanpa hetki vakavia.”
”Ei..”
”Seuraatko paljonkin Salkkareita?” hän kysyi.
”Joskus…” mutisin ja jatkoin tabletin selausta.
”Jaa… luulisi, että olet suurikin Salkkari-fani”, Mauri totesi rennosti.
Katsahdin pikaisesti setääni ja kiinnitin sitten taas katseeni tabletilla näkyvään hevosmarkkinasivustoon.
”Kuinka niin?” kysyin.
”Siksi, että tallista löytyy Seppo, Ismo, Ulla ja Lellu…”
”Se on sattumaa”, totesin mutisten.. ”En minä niitä Salkkareiden mukaan nimeä… Oih! Eikös tämä hevonen näyttäisikin ihan Talelta?”

Kadotettu Lautturi "Tale" muutti taloon!

[Inna]

Mirjan päivässä mukana 1.6.2016 #1

”Mitä?” kysyin epäuskoisena. ”Inna jossain leirillä?”
”Joo, se lähti sinne eilen”, Mauri sanoi ja hörppäsi kahviaan. ”Siksi Elsi ja Armi ottavat vastuun Ballosta, Sepistä ja Katjasta.”
Mutristin huuliani. ”Minäkin olisin halunnut ottaa vastuun Ballosta..”
”Ei sinulle kyllä silti tylsää tule”, Elsi naurahti sohvalta.
Tottahan tuokin. Ei ollut kovin helppoa liikuttaa neljää hevosta saman päivän aikana. Sen lisäksi yhdellä hevosella sai melkein päivittäin olla valmennettavana. Tänään menisin Seetillä tarkkailevan silmän alle. Vilkaistuani kelloa, söin nopeasti kinkkusarven loppuun ja jätin kahvikuppini altaan reunalle. Kello oli kahdeksan aamulla, joten päätin ratsastaa Jusun vielä ennen kuin hakisin Seetin sisälle. Saimme aika vapaasti hevosia ratsuttaa, kunhan muisti jokaisen päivittäin liikuttaa ja sisällyttää jokaiseen viikkoon vähintään kaksi tiukempaa treeniä.

Näin kesällä teki mieli lähinnä olla maastossa, mutta velvollisuuksien takia hikoilimme kaikki kentällä ympäri päivän. Työskentelimme kaikki aika itsenäisesti, mutta esteiden hyppijät (Sari ja Katja) pyrkivät hyppäämään myöhään iltapäivällä, ettei esteitä tarvitse edes takaisin raahata. Hevoset eivät siirtyneet vielä kunnolla laitumelle, joten kaikki majailivat vielä tarhoissa. Jusun löysin Tytin viereisestä tarhasta. Tarkastelin rautiasta aidan takaa miettien millä tuulella tamma oli tänään. Sellaiset päivät tamman kanssa olivat ärsyttäviä, kun sitä ei kiinnostanut tehdä töitä ollenkaan ja se vain känkkäsi koko päivän. Nappasin aidan vierestä narun ja pujahdin tamman tarhaan. Onneksi Jusu antoi ottaa itsensä kiinni suhteellisen helposti, joten tänään sillä ei ollut känkkäränkkäpäivä. Talutin tamman sisälle talliin sen omaan karsinaan ja nappasin sitten karsinan oveen pultatusta harjalaatikosta harjat. Vetelin nopeasti pöllyävän suokin lävitse ja lähdin sitten hakemaan varusteita varustehuoneesta. Jusulla oli mustat meksikolaiset ja keltainen satulahuopa. Varustin molemmilla tamman ja jätin sen hetkeksi vielä karsinaansa, kun lähdin kiskomaan ensimmäistä kertaa tänään ratsastusvermeet päälleni - ruskeat saappaat ja kypärä.

Hain Jusun karsinasta ja tallin kautta talutin sen kentälle. Maneesi oli pääosin melkein koko päivän valmennuksille varattu. Huonolla säällä ja talvella saimme olla valmennusten keskellä, kunhan vain emme olisi jaloissa. Itse kyllä tykkäsin pakkasellakin olla työskentelemässä kentällä. Jusu pullisteli, kun kiristin sen vyön ja kapusin sitten selkään. Kentällä oli minun lisäkseni Tuomas ja Ike. Ike hieman pörhisteli Jusulle, mutta Tuomas aika tomerasti käski orin takaisin töihin.

Aloitin alkukäynneillä uralla, jonka jälkeen kokosin ohjat käsiini. Jusu laittoi ensin hanttiin ja erityisesti oikealta se oli huomattavasti jäykempi. Tein ensin käynnissä siirtymisiä ja voltteja, joiden jälkeen nostin ravin. Kahdeksikolla ratsastin molemmat suunnat keventäen ennen kuin istahdin mustaan satulaan ja siirsin tamman uralle. Jatkoin pysähdyksien teolla ja yritin saada Jusua siirtymään suoraan raviin. Aluksi Jusu ei tahtonut lähteä tarpeeksi reippaasti, mutta otin raipan pohkeiden kanssa mukaan ja pikkuhiljaa Jusu suostui reippaaseen ravisiirtymiseen suoraan pysähdyksistä. Tein myös hieman pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja myös pari kertaa ravissa. Jusu oli jo kelpo kouluheppa, sillä oli vielä paljon opittavaa, mutta kukaan ei ollut seppä syntyessään. Nostin ympyrällä laukkaa ja keskityin ympyrällä ratsastamaan Jusun kauniiseen muotoon. Laukkaa sai ratsastaa hieman ronskemmin, mutta kunhan tamman sai hyvin keskittymään, laukka polki hienosti eteenpäin. Laukkojen jälkeen ravasin keventäen loppuravit ja kävelin sen kanssa hetken ennen kuin laskeuduin alas selästä.

Talutin Jusun talliin, jossa riisuin siltä varusteet ja kävin viemässä ne takaisin. Vilkaisin kelloa ja tajusin, että minulle tulisi kiire saada Jusu pois ja Seetti valmiiksi ennen valmennusta. Etsin katseellani Jennaa, joka yleensä tähän aikaan puhdisti karsinoita ja siitä touhusta naisen löysinkin.
”Hei, Jenna! Et kerkeäisi hoitamaan Jusua pois? En tajunnutkaan, että minulle tulee kiire Seetin suhteen…”
Jenna näytti miettivän hetken raaskiko tehdä minulle palvelusta, joka hieman ärsytti minua. Lopulta nainen lupasi hoitaa Jusun, kunhan saisi vielä pari viimeistä karsinaa siivottua. Kiitin naista tuhannesti ja kiirehdin tarhoille hakemaan Seettiä. Kaunis ruunivoikko tamma oli parasta aikaa piehtaroimassa kuivassa tarhassa ja puuskahdin turhautuneena. Että senkin piti tehdä tämä päivä vaikeaksi. Nopeasti nappasin tamman sisälle ja puunasin pölyharjalla, niin että sain koko ajan yskiä pölyä pois kurkustani. Pian tamma seisoi viekas ilme kasvoillaan kaikissa tamineissaan ja näytti odottavan minua kärsimättömänä, että joko mennään.

Vilkaisin kelloa ja se näytti juuri sen verran, että uskalsin lähteä Seetin kanssa kävelemään alkukäyntejä keskelle edellistä valmennusta. Maneesin ovet olivat sepposen selällään ja Sari ravasi näyttävästi kimon Jäskän kanssa tehden vaikean näköisiä kiemuroita. Kimi ilmeisesti oli päättänyt pitää tänään rääkkivalmennuksen, vaikka ulkona oli hellepäivä. Vihelsin ovelta ja Kimi viittoi minut sisään.
”Ota enemmän ulkoa ja myötää hieman sisäohjalla, oikein!” hän ohjeisti Saria.
Talutin Seetin maneesin keskelle ja kiristelin vyön. Laskin jalustimet alas ja nousin sitten selkään. Lähdin uralle, kun Sari ja Jäskä ravasivat ohitsemme. Seurasin kaksikon menoa tarkkaan ja kuuntelin Kimiä, jotta tiesin milloin minun kannatti väistää. Ratsastimme molemmat hieman sokkeloa, kunnes Sari siirsi Jäskän käyntiin ja vapautti ohjat. Kimi pysäytti kaksikon ja kertoi näille vielä yleiskatselmuksen valmennuksesta. Sitten Sari ratsasti Jäskän maneesista ja Kimi siirsi salamana huomionsa minuun ja Seettiin.

Aloitimme alkuverryttelyt heti ravissa. Seetti ravasi eteenpäin reippaasti ja Kimi muistutti minua kunnollisista pidätteistä. Tänään Seetti tuntui hieman raskaalta edestä, eikä tahtonut kannatella itseään. Keskityimme siihen ongelmaan ravissa, jonka aikana teimme avoja sekä sulkuja. Kimi ei antanut minun hetkeäkään levähtää Seetin selässä, joten jo ensimmäisen vartin jälkeen olin aivan hiestä märkä. Seetti onneksi oli alkanut muuttua jo paremman tuntuiseksi selästä. Jatkoimme harjoittelua pohkeenväistöillä ja suunnanmuutoksilla erilaisilla teillä. Kimi pisti meidät molemmat kunnolla töihin ja näin kuinka Seetin karvapeite muuttui hikiseksi alta aika yksikön. Kimi huuteli minulle heti, kun vähänkin päästin käden pois kyljen vierestä ja pohje ei ollut oikealla paikallaan. Seuraavaksi pääsimme työskentelemään laukassa, jossa pystyin hieman levähtämään. Seetti kulki parhaiten juuri laukassa, joten menomme ei vaatinut ihan niin tarkkaa työskentelyä. Kimin ohjeiden mukaan teimme ensin pääty-ympyrän, jolta ohjasin Seetin kohti kokorataleikkaa. Emme kuitenkaan laukanneet loppuun asti, vaan I:n kohdalla tuli pysähdys, käännös suoraan kohti lyhyttä sivua kuin takaosakäännöksessä, uusi laukka käynnin kautta ja melkein heti voltti keskelle maneesia, josta voitiin viimein mennä uuteen suuntaan. Samanlaista harjoitusta työstimme pitkään laukassa ennen kuin Kimi antoi luvan siirrellä loppuraveihin. Edes loppuraveissa Kimi ei antanut meidän löysäillä vaan silmä tarkkana mutisi nyrkkien asennosta tai väärin taittuvasta nilkasta. Kiitollisena siirsin Seetin käyntiin, kun sain siihen luvan ja päästin jalkani pois jalustimista.

Kun Elsi talutti Helinän maneesiin, Kimi ilmoitti käyvänsä hakemassa tallista kupin kahvia. Minä kävelin hetken aikaa Elsin kanssa maneesissa.
”Kimi rääkkää tänään kunnolla”, sanoin. ”Mieli tekisi mennä heti kylmään suihkuun…”
Elsi naurahti Helinän selästä ja sanoi olevansa valmis. Kimin palatessa kahvikuppinsa kanssa, ratsastin Seetin pihalle ja laskeuduin tallin ovilla alas selästä. Talutin Seetin karsinaansa ja riisuin siltä kaikki varusteet pois. Kävin viemässä ne paikoilleen ennen kuin kuskasin Seetin pesupaikalle. Huuhtelin koko hevosen viileällä vedellä ja talutin sen sitten takaisin tarhaansa. Seetti päätti heti pistää piehtaroiden ja pian märkä karvapeite oli aivan pölyssä. Pudistin tammalle päätäni ja suuntasin talliin pitämään lounastaukoni. Kaipasin kipeästi energiaa äskeisen treenin jälkeen. Yllättävää kyllä, mutta ketään ei ollut viileässä taukohuoneessa.

Nappasin jääkaapista eväsrasiani ja lämmitin ruoan mikrossa. Sen jälkeen istahdin pöydän ääreen ja popsin ruokaani samalla, kun luin lehteä.
”Miten voi olla mahdollista, ettei tässä helkutin isossa tallissa ole yhtään harjaa siellä missä pitää?” kuulin jupinaa tallista, selvästi Jennan suusta.
Jenna oli ihan humoristinen nainen, mutta usein tallihommat saivat naisen kiroamaan koko olemassa olon syvimpään reikään. Söin ruokani loppuun, jonka jälkeen join vielä kupin kahvia. Päiväni oli siinä kohtaa vasta puolessa välissä, kun liikutettavien listalla oli vielä Rina ja Hilarius. Hilarius tosin oli vasta vajaa kaksivuotias, joten orin kanssa en vielä selkään pääsisi. Oli todella kiva päästä aivan alusta asti kouluttamaan hevosta. Alkuun olin ehkä hieman yllättynyt, kun Inna oli Hilariuksen minun hevosiin jakanut, eikä Elsin. Päätin ensin hoitaa Rinan liikuttamisen pois alta ja jättää rennoimman viimeiseksi.

Noin puolen tunnin kuluttua talutin Rinan kentälle, jossa olikin ruuhkaisaa. Tuomas liikutti nyt mustaa Pirua, Armilla oli allaan päivän toinen liikutettava Valeri ja Sarin alla töitä teki Kati. Nousin Rinan selkään ja hetken käveltyäni aloitin työskentelyn käynnissä. Tein voltteja, pysähdyksiä ja pohkeenväistöä. Tuttuun tapaansa Rina kulki kiltisti eteenpäin, mutta oli etupainoinen. Pitelin koko ajan pientä liikettä sormissani, jotta sain tamman rentoutumaan. Pian nostin jo kevyen ravin ja kahdeksikolla hioin molempia suuntia. Vasen kierros tuntui vain hitusen jäykemmältä, Rinalla oli onneksi eilisen rankemmat treenit vielä mielessä. Istahdin hetken kuluttua harjoitusraviin ja harjoitusravissa jatkoin siirtymisten tekemistä uralla. Vaihtelin aina välillä suuntaa eri reiteillä sen mukaan, mitä muiden kentällä olijoiden kiemurat antoivat myöden. En tänään nostanut Rinalla ollenkaan laukkaa, vaan pidin reipasta ravityöskentelyä yllä. Lopuksi tein vielä kolmikaaristakiemurauraa ja oman mieleni mukaan tein kiemuralla pysähdyksiä tai siirtymisiä käyntiin. Rina toimi ihan mukavasti, eikä meistä kumpikaan nyt suuremmin nostanut hikikerrosta päällensä. Taputin Rinaa kaulalle, kun pysäytin sen loppukäyntien jälkeen ja laskeuduin selästä.

Hoidin Rinan nopeasti pois, jonka jälkeen lähdin hakemaan Hilariusta tarhasta. Nuorikko ravasi innokkaasti tarhassaan edestakaisin. Olin saanut Innalta neuvon viedä varsa vapaaseen pihattoon tänään. Sinne se kuulemma saisikin jäädä ja sen seuraksi pitäisi katsoa joku hevonen. Ilmeisesti Elsi tietäisi kuka. Sain hetken pyydystää nuorikkoa tarhasta, jonka jälkeen sain kiedottua ketjullisen narun sen turvan ympärille ja talutettua sen ulos tarhasta. Vein orin talliin, jossa sidoin sen käytävälle harjattavaksi. Hilarius yritti kalvaa ketjuja poikki, mutta onneksi sen nuoret hampaat eivät niihin pureutuneet. Vielä orin kanssa ei tarvinnut suuremmin tehdä kuin harjata ja talutella hetki tallipihassa. Ei menisi kuitenkaan kauaa, kun sitä alettaisiin jo totuttelemaan satulaan. Harjasin orin pitkin vedoin ja kävin vielä suihkuttelemassa sen karvapeitteelle viilentävää vettä. Sitten me lähdimmekin käpsyttelemään tallipihaa ympäri. Annoin orin mussutella tuoretta vihreää kävelytyksen aikana. Kävelytin oria noin puoli tuntia, jonka jälkeen näinkin Elsin taluttamassa varsan emää, Helinää, tarhoille valmennuksensa jälkeen.
”Hei, Elsi! Sinä kuulemma tiedät kuka pistetään Hilariuksen kanssa pihattoon?”
”Joo, tiedän! Odota siinä hetki, niin vien tämän pois”, Elsi huikkasi ja talutti Helinän meidän ohitse.
Hilarius hirnahti emälleen ja tanssahteli kärsimättömänä narun päässä, kun odotimme Elsiä. Pian nainen käveli luoksemme.
”Pistetään sinne Huijari”, Elsi sanoi ja ilmoitti hakevansa orin tarhasta.
Pian me talutimme molemmat maneesin vieressä olevalle pihatolle. Päästimme orit vapaaksi ja molemmat lähtivät heti tukka putkella ravaamaan pihattoa ympäri. Elsi meni tarkistamaan vesitilanteen pihaton vesisaavista, jonka piti oikein toimiessaan lisätä vettä, kun saavi oli liian tyhjä. Elsi ilmoitti kaiken olevan kunnossa.

”Hienoa”, sanoin. ”Minä olenkin kaiken tarvittavan hoitanut tältä päivältä, joten lähden tästä rannalle loppupäiväksi”, ilmoitin ja astelin vanhalle autolleni.
Mokomassa vempaimessa ei ollut edes ilmastointia, joten jouduin ikkunat auki hurjastelemaan.