Lispen ja Reven taistelut

[Inna]

Lispe omistaa Reven.

[lispe]

17.5.2014 ''Kouluvääntöä ja älynväläyksiä temppuilevalla ponilla''

Tönäisin auton oven kiinni ja vilkutin äidille. Kävin heittämässä laukkuni taukohuoneeseen, josta lähdin hakemaan Reven. Ori oli juuri syömässä heiniään eikä ollenkaan tykännyt kun joutui keskeyttämään ruokatuokionsa. Tutusti jäin portille odottamaan, että ori vetäisi kauniit pukkilaukkansa ja tulisi suoraan luokseni. Mahdoton kävi toteen ja ori käveli suoraan luokseni. Olin juuri ottamassa Reven päitsistä kiinni, kun hevonen otti ja lähti. Kaaduin persuksilleni portin luokse kun Reve laukkasi kauinpaiseen nurkkaan. Olisin voinut laittaa pääni vaikka pantiksi, että Reve nauroi kun se hirnui portille! Prkleen kaakki... Metsästin oria hetken tarhassa kunnes päätin että jääkööt sinne. Lähdin tarhasta ja Reve juoksi heti portille huutelemaan perään. Reve antoi vihdoin ottaa kiinni enkä ollenkaan antanut orin haistella taskujani. Jääräpäisenä päätin, että tänään nimittäin väännetään koulua, vaikka aluksi olin ajatellut käydä maastossa.

Heitin Reven siksi aikaa karsinaan, että kävin hakemassa varusteet. Nappasin mukaani koulusatulan, suitset, pintelit ja harjapakin. Nakkasin varusteet lattialle ja otin Reven käytävälle kiinni. Reve nuokkui paikallaan kun harjasin sitä. Alahuuli roikkui alhaalla ja ori lepuutti toista takastaan. Vaivihkaa aloin harjaamaan jalkoja. Reve heräsi heti ja nosti jalkansa pois. Taistelimme hetken jalan kanssa. Sain harjattua jalan jotenkuten. Muutkin jalat ori yritti heti nostaa pois, mutta olin varautunut. Puhdistin kaviot jonka jälkeen pyörittelin pintelit kaikkiin jalkoihin. Heitin satulan Reven selkään, joka vain luimisteli ja pullisteli. Jätin satulavyön vielä auki, turha sen kanssa on taistella. Suitset meni helposti päähän, hihnoja en meinannut millään saada kiinni. Sain karjua pari kertaa ihan kovasti, kunnes ori totteli. Selitin kiihdyksissäni Revelle kuinka tyhmä ja jääräpäinen se oli ja miksi olinkaan ostanut sen ja tietysti juuri silloin Mila päätti astua talliin taluttaen Sutta.
- Onko ongelmia? Mila nauroi.
- Yritä itse laittaa nämä hemmetin remmit kiinni! karjuin.
- Oletko menossa kentälle vai maneesiin, että en varmaan uskalla tulla tamman kanssa sinne? Mila kysyi kääntäessään Suden karsinaan.
- Nyt on kyllä niin kuuma, että maneesiin karkaan, sanoin.
- Okei, me mennään sitten kentälle. En onneksi ajatellut mennä hikitreeniä! Mila kertoi.
- Tälle mun pitää kyllä tehdä kunnon kurinpalautus! mutisin kun vihdoin olin saanut suitset kunnolla kiinni.

Seuraavaksi taistelin vyön kanssa. Jätin orin hetkeksi Milan vahdittavaksi, kun kävin hakemassa kypärän ja vaihtamassa tennarit saappaisiin taukohuoneessa. Jätin Milan naureskelemaan peräämme kun talutin Reven ulos. Ori ei olisi millään halunnut kävellä kiltisti vierellä vaan ‘’säikähti’’ kaikkea mahdollista.

Vihdoin pääsimme maneesiin jossa hyppäsin tepastelevan kanan Reven selkään. Reve oli valmis ampaisemaan toiseen päähän, mutta pidättelin sitä kiristäessäni vyön. Jalustimia ei onneksi tarvinnut säätää, se oli hyvä puoli hevosen omistamisessa. Kävellessämme päätin heittää hupparin pois, joten laskin sen maneesin reunalle. Annoin Reven haistella sitä hetken, jotta se ei saisi päähänsä säikähtää sitä.

Totesin, ettei käynnistä tullut mitään, sillä ori pikemminkin pikakäveli. Päästin Reven raviin kevennellen. Tein voltteja ja pikkuhiljaa kerin ohjia käsiini. Tein pitkillä sivuilla avo- ja sulkutaivutuksia. Reve ei olisi millään halunnut kulkea kauniisti joten sain käyttää myös pitkää raippaa apuna. Kun taivutukset onnistuivat jotenkuten, menin keskiympyrälle. Nostin r:ästä vastalaukkaa ja laukkasin puolikierrosta. Reve tajusi asian heti, joten laukat sujuivat mukavasti. Annoin orin kävellä pitkin ohjin hetken. Pyyhin otsaltani hikeä, ulkona oli järkyttävän kuuma! Kuulin kentältä ‘’hienoa’’ ‘’mahtavaa’’ huutoja. Kurottelin katsomaan maneesin ikkunasta mitä siellä tapahtui. Mila ravaili ja laukkaili Suden kanssa ja naisen suusta pääsi välillä hurraahuutoja.

Otin ohjat uudelleen käsiini. Laukkasin keskiympyrällä vielä molempiin suuntiin oikeaa laukkaa. Taputin hikistä oria kaulalle. muistelin, että inna oli sanonut jotain lähellä sijaitsevasta tekojärvestä. Olisikohan siellä voinut käydä? Ohjasin Reven ulos ja kävelin kentän viereen, jossa Mila oli juuri lopettelemassa.
- Mila, oonko Inna sanonu sulle mitään lähellä olevasta tekojärvestä? huusin naiselle.
- Öö.. On se ehkä jotain maininnut. Kui? Mila vastasi.
- Olisitko halunnut lähtee käymään siellä? Mulla on ainakin ihan järkyttävän kuuma. Käytäis vähän kahlaamassa, sanoin.
- Voinhan mä! Lähtisköhän Inna oppaaksi? Mila myöntyi.
- Mä käyn kysyy ja otan samalla satulan pois, selitin ja lähdin talliin.

Hyppäsin tallin ovella alas ja ohjasin Reven käytävälle. Kiinnitin narut orin kuolaimiin, joka ei ollenkaan pitänyt ajatuksesta. Liu’utin satulan pois Reven selästä. Pyörittelin vielä kaikki pintelit pois, jonka jälkeen vein satulan paikoilleen ja lähdin etsimään Innaa. Löysin naisen harjailemasta Ismoa ulkona.
- Moi! tervehdin.
- Terve! Mitäs sinä? inna hymyili.
- Olisitko halunnut lähteä minun, Reven, Milan ja Suden kanssa järvelle kahluuttamaan hevosia? kysyin.
- Noh, kai mä voin. Harjaan tämän nopeesti ja tuun sitten kentälle, Inna myöntyi.
- Joo kiva!

Ravasimme kaikki ilman satuloita pitkin hiekkatietä. Inna ja Ismo ensimmäisenä, Mila ja Susi seuraavana ja minä ja Reve viimeisinä. Sain patistella oria menemään muiden vauhdilla, sillä muuten jäimme jälkeen.
- Laukataanko seuraava ylämäki? Inna huuti.
- Käy! Varokaa sitten, me ohitetaan teidät! vastasin.

Milalle kävi myös, joten nostimme laukan. Pitelin harjan tyngästä kiinni niin kovaa kuin pystyin ja annoin Reven ohittaa molemmat. Susikin ohitti Ismon, sillä ruuna jäi laukkailemaan hiljaa. Hiljentäminen oli pieni ongelma, mutta sain orin kuitenkin rauhoittumaan. Mila vielä laukkasi ohitsemme roikkuen Suden kaulalla. Nainen piteli ohjista kiinni ja laskeutui tyylikkäästi persuksilleen maahan. Susi onneksi pysähtyi syömään ruohotuppoja pientareelle. Nauroimme Innan kanssa mutisevalle Milalle. Mila yritti nousta takaisin selkään, mutta eihän se tietenkään onnistunut ilman penkkiä. Hyppäsin alas ja punttasin naisen selkään, sillä itse pääsin heleposti hevosen selkään. Matkamme jatkui ja pian olimme perillä järvellä.

Reve tajusi heti, että nyt mennään uimaan. Ohjasin pomppivan ja hirnuvan orin järveen, joka ensimmäiseksi painoi peränsä maahan ja alkoi piehtaroimaan. Hyppäsin kiljuen alas selästä kylmään veteen, onneksi olin tajunnut jättää puhelimen tallille. Muristen annoin reven piehtaroida kun inna ja Mila vuorostaan nauroivat minulle. Ismo seisoi vain järvessä välillä kuopien vettä. Susi ei olisi halunnut astua kaviollakaan veteen.
- No, nyt kun olen jo läpimärkä, niin voin kai käydä uimassa, mutisin ja heitin saappaani rannalle.
Sukelsin veteen Reven katsoessa minua hölmistyneenä. Hyppäsin takaisin innokkaa orin selkään. Annoin Reven käydä uimassa pieni lenkki kauempana ja palasimme sitten hiekalle lämmittelemään.
- Mene nyt saamerin koni! Mila karjui ja paukutti pohkeilla Suden kylkiä.
- Minä voin uhrautua ja taluttaa sen sinne, jos pitelet tätä, ehdotin Milalle.
Nainen hyppäsi alas tamman selästä ja kiiruhti vaihtamaan hevosia. Yritin vetää Suden edes koskemaan vettä mutta se vain venytti päätään. Käänsin Suden ympyrälle ja ravuutin tamman järveen. Susi peruutti heti pois, mutta taputin sitä silti.
- Voinko yrittää selästä? kysyin Milalta.
- Noh, sen kun, Mila mutisi.
Etsin maasta oksan ja hyppäsin sen kanssa selkään. Annoin Suden haistella vettä. Kehotin sen sitten astumaan pari askelta kohti vettä. Hennosti paiskautin oksalla tammaa persuksille. Susi meni seisomaan etukavioita myöten veteen, joten heitin oksan pois ja taputin sitä kaulalle.
- Kyllä tää ehkä joskus tottuu, nauroin.
Inna käveli Ismon kanssa vedessä. Ismo kuopi ja pärskähteli, yritti jopa lähteä uimaan, mutta Inna ei antanut.
- Eiköhän jo lähdetä, Inna sanoi.
Punttasin Milan uudelleen selkään ja hyppäsin itsekin Reven selkään. Lähdimme kohti Aittohaaraa Milan ja innan jutellessa.

- Missäs te olit…. Lispe mitä sä oot tehny!? Julia nauroi Sherin karsinasta.
- Käytiin vähän uittamassa, vastasin.
Parkkeerasin Reven vuorostaan karsinaan.
- Tää ei uskaltanut mennä edes kaikkia kavioita myöten veteen! Mila murisi.
- Reve taas piehtaroi ensimmäisenä ja päätimme käydä heittämässä pienen kierroksen syvemmällä, sanoin.
- No höh, olisin voinut lähteä mukaan! Julia harmitteli.
- Ei me löydetty sua, tais itten sä et ees ollu täällä, selitin.
Vaihdoin Revelle päitset ja jätin sen hetkeksi karsinaan. Vein Reven varusteet paikoilleen varustehuoneeseen. Heitin Reven tarhaan, jonne se jäi mieluusti leikkimään aidan yli Saulin kanssa.

Vaikka Revellä on täysihoito, kävin sekoittamassa ilta- ja aamupöperöt orille valmiiksi. Kun tämä oli tehty, sanoin kaikille heipat taukohuoneessa ja lähdin odottamaan äitiä parkkipaikoille. Mitäköhän se sanoo pienestä älynväläyksestä uintireissulla...